EtusivuDASiaa
DASiaa

Paluu Uppsalaan

16.03.2017
Paluu Uppsalaan

Kävin tänään tuomiokirkossa. Minulla ei oikeastaan ollut syytä käydä siellä koska olin jo aiemmin ottanut kaikki tarpeelliset turistikuvat kauniista ikkunoista ja maalauksista. Istuin alas ja seurasin turistiryhmän verkkaista liikettä pitkin kirkon käytäviä. Minulla ei ole kiire minnekään. En tiedä, johtuuko tämä kirkon rauhallisesta tunnelmasta vai siitä, että olen useana viime yönä saanut unta keskimäärin alle kuusi tuntia, mutta oloni on seesteinen. Olen onnellinen. Olen taas täällä.

Se, kuinka päädyin takaisin Uppsalaan, oli puhdas päähänpisto. Olimme ystävieni kanssa sopineet tekevämme päiväreissun Ruotsin Luulajaan, joten vietin reissua edeltävän illan etsien mahdollisia nähtävyyksiä kyseisestä kaupungista. Wikipedia-artikkeli koskien Luulajaa osasi kertoa, että kaupungin lähettyvillä on suhteellisen vilkas lentokenttä. Sinänsä satunnaiselta vaikuttava fakta johti lopulta siihen, että illan pimenevinä tunteina huomasin lähettäväni viestiä vielä Uppsalassa asuville vaihto-opiskelijatovereilleni sekä varaavani lentoja seuraavalle päivälle.

On varsin erikoinen tunne palata entiseen ”kotikaupunkiinsa” näin lyhyen tauon jälkeen. Olin ollut poissa Uppsalasta hieman alle kaksi kuukautta, mutta näin kaupungin nyt aivan uudesta perspektiivistä. Kerrostalo, jossa ennen asuin ja nyt majoituin, tuntui oudon vieraalta - vaikka nimeni oli edelleen merkittynä porraslistaan. Tavarat olivat vaihtaneet paikkaansa ja entinen huoneeni ei enää ollut minun. Joku toinen oli tehnyt siitä itselleen kodin.

Kun kävelen tuttuja reittejä Ekebystä keskustaan, oloni on irrallinen. Jokainen talo, tie ja oikopolku matkan varrella on tuttu, muttei enää tunnu kotoisalta. On kuin kävelisin näitä katuja erilläni muista ihmisistä. He asuvat ja elävät täällä; minä olen enää vain käymässä. Yritän sukeltaa lampeen, jossa vielä hetki sitten uin muiden kanssa, mutta nyt lammen vesi on jäässä ja tyydyn katsomaan muita ihmisiä, jotka tuntuvat jääneen jäisen lasin taakse. En ole surullinen. Lähinnä hämmentynyt, sillä tajuan, ettei mieleni enää asu täällä, tässä ja nyt, vaan peilaa kaikkea ikään kuin menneisyyden muistojen lävitse.

Ehdin olla Uppsalassa vain muutaman päivän, mutta tuntuu, että tuossa ajassa ehdin ajatella hyvin monia vaihtoon ja vaihdon jälkeiseen aikaan liittyviä asioita uudesta näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan oloni on koko ajan hyvin rauhoittunut. Välillä oloni on melankolinen ja kaihoisa, kun ajattelen sitä, että hieman erilaisten olosuhteiden myötä saattaisin edelleen olla täällä. Samalla olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen päässyt vielä näkemään täällä asuvia ystäviäni. Olen onnellinen myös siitä, että päätin tulla tänne. Se, jos mikä, on erittäin epätyypillistä minulle.

Minä en ole spontaani ihminen. Minä haluan suunnitella, ajoittaa ja järjestää kaiken etukäteen. Minulle koko sana ’spontaanius’ tuo lähinnä mieleen vain sen, että joskus innostun ostamaan karkkipussin tai kokeilemaan uutta juustoa suunnittelematta asiaa ennakkoon. Käytän suurimman osan ajastani siihen, että suunnittelen, kuinka käytän aikaani. Minä unohdan nauttia ja se on väärin. Minun pitäisi myös muistaa elää tässä ja nyt. Minun pitäisi nauttia tästä hetkestä, sillä tämä hetki on ohimenevä ja ainutkertainen. Kokemuksia ei voi vain suunnitella. Ne täytyy myös muistaa kokea.

Kirjoitin ylläolevat kursivoidut tekstit kahvila Storkenissa, Uppsalan keskustassa. Tuijotin ulos ikkunasta ja raapustin ajatuksiani muistivihkooni muutaman tunnin ajan. Join kahvit ystäväni kanssa ja jäin vielä tämänkin jälkeen hetkeksi kahvilaan. Minun oli ja on hyvä olla. En olisi kuitenkaan saavuttanut tätä olotilaa, ellen olisi rikkonut omia vakiintuneita tapojani. Minä päätin olla spontaani (kysyttyäni toki asiasta ensin usealta eri ystävältä). Minä päätin tehdä asioita sen sijaan, että olisin vain ja ainoastaan suunnitellut asioita. Tästä kokemuksesta innostuneena kirjoitinkin reissuni viimeisiksi mietelauseiksi: älä vain tyydy haaveilemaan asioista tai suunnittelemaan niitä. Mene, koe ja nauti. Ennen kaikkea, älä vain mieti eläväsi, vaan elä.

- Juho

Avainsanat

Jaa artikkeli

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Lue lisää Voit estää evästeiden käytön selainasetuksista.
OK